Maanviljely

Suomessa maatilojen määrä on laskenut samalla, kun toiminnassa olevien maatilojen koko on kasvanut. Eli maatiloja on vähemmän kuin ennen, mutta ne ovat suurempia. Vuonna 2014 Suomessa oli vähän yli 52000 maatilaa, joiden keskipinta-ala oli 42, 96 hehtaaria. Suomalaiset tilat ovat kansainvälisesti tarkasteltuna pienehköjä, vaikka niiden koko onkin kasvanut siitä, mihin Suomessa on totuttu.

Luonnonmukainen viljely eli luomutuotteet ovat olleet viime vuosina kovaa vauhtia kasvava trendi. Suomalainen maatalous on aina toiminut laadukkaasti ja ruoan puhtaudesta ja turvallisuudesta tinkimättä, mutta luomuviljelyllä liikutaan vielä askel enemmän tähän suuntaan. Suomalaisista maatiloista jo melkein kymmenen prosenttia onkin luomutiloja.

Suomalaista satoa

Viljakasvit

Suomessa kasvatetaan paljon viljaa. Se onkin yleisin maatilojen tuottama tuote. Pääasiallisesti Suomessa viljellään neljää eri viljalajia: ohraa, kauraa, ruista ja vehnää.

Vehnä on tärkeä leipävilja, jota Suomessa viljellään vain maamme eteläisissä osissa, sillä Pohjois-Suomessa se ei menesty. Vehnä on elinolojensa suhteen tarkka, joten mikä tahansa maaperä ei sovellu vehnän kasvatukseen. Vehnä on myös kaikista viljalajeista herkin erilaisille kasvitaudeille sekä tuholaisille. Vehnä on leipäviljoista tärkein, mutta hyvänä kakkosena tulee ruis. Suomalaiset rakastavat ruisleipäänsä, jota Suomessa nautiskellaan paljon. Myös rukiin viljelyalue on keskittynyt Etelä-Suomeen.

Ohraa puolestaan ei käytetä yhtä paljon ihmisravinnoksi kuin kahta aikaisempaa lajiketta, vaan suurin osa ohrasadosta menee karjan rehuksi. Tosin hyvä siivu sadosta käytetään myös olutmaltaisiin, sillä suomalaiset rakastavat olutta vähintään yhtä paljon kuin ruisleipää. Ohraa viljellään koko Suomessa. Myös kauratuotanto menee lähinnä rehuksi, vaikka toki kauraa käytetään kohtalaisesti myös ihmisravintonakin. Myös kaura menestyy kaikissa Suomen kolkissa.

Elintärkeä peruna ja rypsi

Suomi on myös perunanviljelymaa. Suomalaiseen ruokapöytään peruna kuuluukin olennaisena osana. Peruna yleistyi suomessa katovuosina, sitä aikaisemmin perunaan suhtauduttiin hieman epäluuloisesti, sillä se on tuontituote Etelä-Amerikasta.

Ennen perunan suosioon nousua suomalaiset nauttivat ruokajuureksina yleensä naurista ja lanttua. Nykyään kuitenkin peruna mielletään suomalaisen ruokavalion kivijalaksi. Suomessa viljelläänkin perunaa noin 26 000 peltohehtaarin edestä. Suomessa viljellään myös monipuolisesti herneitä, nauriita, lanttuja, pellavaa, papuja ja palkokasveja.

Maan eteläosissa viljellään myös tärkeää öljykasvi, rypsiä. Rypsiöljyä käytetään yleisesti leivonnassa ja ruoanlaitossa. Rypsi sekoitetaan usein rapsiin, joka onkin läheistä sukua rapsille. Rapsia ei kuitenkaan Suomessa juuri viljellä, sillä se vaatii rypsiä pidemmän kasvuajan.

Hedelmät ja marjat

Suomessa ei kuitenkaan viljellä vain peltokasveja, vaan myös monipuolisesti hedelmiä ja marjoja. Erilaiset herukat, mansikat ja karviaiset kukoistavat Suomessa. Lisäksi Suomessa on paljon luonnonmarjoja, jotka ovat jokamiehen oikeuksien nojalla kaikkien vapaasti poimittavissa. Luonnonmarjoihin kuuluu muuan muassa mustikka, puolukka, lakka, pihlajanmarjat, tyrni, juolukka, villivadelma, mesimarja ja ahomansikka. Näistä yleisimpiä marjoja ovat mustikka ja puolukka. Etenkin puolukka menestyy hyvin Suomen välillä karuissakin olosuhteissa.

Viljeltäviin hedelmiin kuuluu muun muassa omenoita, päärynöitä, kriikunoita, kirsikoita ja luumuja. Hedelmistä Suomessa kaupallisesti viljellään lähinnä vain omenaa, vaikka kotipuutarhoissa näkeekin varsin monenlaisia hedelmiä. Omenoiden kaupallinen viljely on pääasiassa keskittynyt Ahvenanmaalle, sillä sieltä tulee yli 60 % Suomesta viljellyistä omenoista.

Suomen pellot ovat siis suorastaan hämmästyttävänkin viljavat ja marjavalikoima monipuolinen ottaen huomioon sen, että Suomi jakaa maailman pohjoisimman valtion tittelin yhdessä Islannin kanssa. Voisi siis luulla, ettei täällä juuri mitään kasvakaan. Kuitenkin kun alkaa tutustua tarkemmin siihen, mitä Suomen maaperä tarjoaa, tulee yllättymään.

Suomalainen lähiruoka onkin todella hyvää ja maittavaa. On järkevää hyödyntää maaperämme herkullisia antimia, ja syödä suomalaista ruokaa sesongin mukaan. Oman kotimaan tuottama ruoka, kun on melkeinpä aina sitä maistuvinta.